*

HeikkiRinnemaa Joutilaana on hyvä olla välillä.

Onko metsästys muuttumassa osin ampumishuvitteluksi?

:)

 

Terve.

 

Aloitin metsästyksen 70-luvun alkupuolella Koillismaalla. Saalis oli tärkeä asia, ravinnon takia. kaupunkilaismetsästäjiä karsastettiin koska ampuminen tuntui olevan osalle tärkeämpää kuin metsästyksen perimmäinen tavoite, ravinto. Suomessa kanalintukannat on romahtaneet sitten 60-70 luvun. Hirvikannat nousseet. Samoin etelä-suomessa muut sorkkaeläinkannat. Susia ja Karhuja on enemmän, tuona aikana ne oli harvinaisuuksia. Metsästys on muuttunut ajan saatossa ja nyt näyttää siltä että metsästäjien oma lehti on lähtenyt myös kaupallistamaan metsästystä ihan euroopan komission varapuheenjohtajan avulla. Lehdessä oli paljon asiaa muutenkin miten voitaisiin kaupallistaa metsästys.

http://www.lehtiluukku.fi/lehti/metsastaja/_read/04-2017/152471.html

 

Onko suunta oikea?

Minun mielestä ei. Metsästysseurojen tärkeänä tehtävä on taata alueillaan riistakantojen pysyvyys ja oman alueen ihmisten osallistuminen metsästykseen riistalihan vuoksi.

 

Ei kai metsän eläin ole sen takia olemassa että sitä mennään porukalla ampumaan huvikseen saadaksemme metsästysnautintoa?

 

Oletko sinä metsästäjä, mitä mieltä olet täydestä sydämestäsi tämän asian suhteen?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän MarkoMjlnirParkkola kuva
Marko Parkkola

Ongelmia riittää. Suurin ongelma on metsästysseurat itse. Jatkuvasti puhutaan kuinka hirviporukat ukkoontuvat ja nuoret harrastavat entistä vähemmän metsästämistä. Olisikohan ongelman taustalla se, että jo pelkkä seuraan liittymismaksu on useita tuhansia euroja, johon päälle kovat vuosimaksut ja vielä hirviporukan maksut aseista puhumattakaan. Tarvitaan paksu lompakko jo heti alussa.

Ja aina lompakkokaan ei riitä. Jos et omista maita, et välttämättä pääse seuraan ollenkaan. Nyt aletaan puhumaan jo kymmenistä, jos ei jopa sadoista tuhansista euroista, kun pitäisi ostaa maatkin ensin.

Tämä tulee johtamaan ennen pitkää metsästyksen kaupallistamiseen. Siitä saavat seurat kiittää vain itseään.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Näin se Marko paljolti on.

Seurat voisi ottaa uusia jäseniä tekemällä riistanhoitotyötä jossa jäsenyyden ehto on että siihen pitää osallistua joka vuosi. Jos ei osallistu, jäsenyys katkeaa. Toki se edellyttää myös että on niitä jotka talkoita järjestää, senkin voi jyvittää jäsenyysehtoihin. Maanomistus-ehdosta jäsenyyden saamiseksi osan seurojen pitää luopua jos haluaa saada toiminnan pysymään kunnossa.

Tosin on seuroja joihin on tunkua,,rahallakin,,

Esimerkiksi jos seurassa on vaikka 50 jäsentä. Jäsenyysehtoihin voidaan määritellä että numerojärjestyksessä jäsenet vuorollaan tekee talkootyötä ja valmisteluja, yms.

Nythän se on samojen ukko-vetäjien vastuulla ja siitä tahtoo tulla sitten se ongelma että jatkajia ei ole ja ikäpolvien riidatkin tahtoo tulla kuviin mukaan.

Syrjäkylillä vielä asiaa sekoittaa asukkaiden väheneminen ja vanheneminen. Lapset muuttaneet kaupunkiin ja jotka alkaa metsästämään he käy vain metsällä, talkoissa ei.

Surullista olisi se näky että muutaman vuosikymmenen päästä metsästys olisi vain yritystoimintaa jossa maksava asiakas on se tärkein asia.

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Itse metsästän ja olen osallitunut myös kaupallisiin jahteihin. Kaupallisuuttahan metsästämisessä on ollut aina. Aina kun lähdetään esim. lappiin metsälle, niin sieltä ostetaan luvat, sieltä vuokrataan mökki jne. Kaupallista touhua. Kaupallisuuden lisäämisessä on samat ongelmat kuin missä tahansa luontoon perustuvassa liiketoiminnassa. Jos touhu hoidetaan kestävällä kehityksellä, niin ei ongelmaa.

Nyt ja tulevaisuudessa entistä useampi ihminen asuu kaupungissa ja maaseutu autoituu. Entistä harvemman on mahdollista asua jahtimaidensa lähtettyvillä, eikä paikallistason riistanhoitajia tahdo enää löytyä. Siksi maanomistajien ja metsästäjien kannalta voi olla järkevää antaa metsätys kaupallisesti hoidettavaksi.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kalastaja olen ollut 10-vuotiaasta asti, metsästänyt olen 15-vuotiaasta tuonne 55-vuotiaaksi. Silloin lopetin metsästämisen. Riistakannat menivät heikoiksi.
Lappiin en ole koskaan lähtenyt metsästämään enkä kalastamaan. En nähnyt siinä mitään järkeä. Sellaisen metsästämisen luokittelen "viihdetappamiseksi", pääasia kun saadaan ampua.
Suomen esim metsäkanalinnut ovat niin vähissä, että niitä ei ole järkevää ampua.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Nykyisessä metsästyksessä taitaa olla entisaikaisten gladiaattoritaistelujen kaikuja. Ymmärrän metsästämisen ravinnon hankintana, mikä ei taida koskea meitä. Ymmärrän myös kannan harventamiseen liityvät toimet asialliseen rajaan saakka. Siihen minun ymmärrykseni sitten loppuukin. Jos noissa puitteissa voi rahastaa, niin mikäpä siinä. Toiminnan valvonta ja aisoissa pitäminen on vaikeaa. Herkällä liipasinsormella varustetut ovat ongelmallista joukkoa. Heille hengiltä ampuminen on kunnia-asia Itse olen metsästänyt koulupojasta pitäen, mutta enää ei huvita, ei pitkiin aikoihin. Katselen mielummin.

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Ymmärrän hyvin metsästyksen ja kalastuksen lisäravinnon hankintana ja luontokokemuksena mutta pelkkänä ampumisena metsästystä ei saisi harrastaa, ampumista varten on olemassa radat. Kalastanut olen itsekin jonkin verran mutta olen ollut pyytömies en saamamies, siis kalojen suhteen, ja kalastuksessa en ole koskaan ymmärtänyt sitä "Pyydä&Päästä" tapaa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Olipa hyviä kommentteja edelliset. Kalastuksen suhteen kyllä olen saamamies (kaupallinen kalastaja II), pöydässäni on aina kalaa, muodossa tai toisessa; itsepyydettyä kuitenkin.
Nykymetsästyksessä oikeasti hirvijahti saa ymmärrystäni mutta eivät nuo "hirvipankit". Metsäkanalinnut alkavat olla menetettyjä, peura- ja kauriskannat ruokitaan ampumalavojen eteen....hmm.
Tuon valkohäntäkauriin saisikin metsästää Suomesta pois (vieraslaji).
Euroopan majavaa syrjäyttävän kanadalaisen voisi metsästää pois ja jättää alkuperäisen tilalle.
En ole kertaakaan katunut metsästysharrastukseni lopettamista. Kalastus säilyy kunnes....

Matti Mustonen

No saipahan muutama metsästyksen vastustaja aiheen naukua. Kirjoittajan tulkinta itsekirjoituksesta oli tsrkoitushakuinen ja yksipuolinen.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Ehkä osittain voisi näin ajatelle kuten Matti kirjoitti, tarkoitushakuinen ja yksipuolinen. Mutta mistä se kumpusi tuo tulkinta? Ehkä myös siitä että metsästäjä lehti lähtee markkinoimaan shooting ja hunting ajattelu,,eli shooting-ajattelua, hupimetsästystä. Englannissahan sillä on vankat perinteet, kettujahdit etunenässä. Pohjalle oli vielä tehty tutkimus jossa pyritään tuomaan esille sitä että asiaa on tutkittu ja osittain hyväksi havaittu.

Olemme aikuisia ihmisiä. Tiedämme että kun metsästyksellä aletaan rahastamaan yritystoiminnan muodossa siitä tulee yritystoimintaa. Yritystoimintaa ei voi tehdä ellei markkinoi ja koeta saada asiakkaita, niitä maksavia asiakkaita jotka saavat nautintoa siitä palvelusta mitä tarjotaan. Tämä johtaa aikanaan siihen vääjämättä että niin metsähallitus kuin yksityiset ihmiset alkavat vuokraamaan yritystoimintaa varten maitaan tai alkavat itse yrittäjäksi. Maista tulee metsästysyrityksien hallinnoimmia alueita, eli vuokrametsästysalueita yrityksille, ja ns.vip-metsästästysalueita.

Perinteinen arvokas Suomalainen metsästyskulttuuri, ns.jokamiehen oikeus että metsästetään ravinnon takia omalla tai metsähallituksen maalla ja tehdään riistanhoitotyötä kuten pitää, on katoamassa ja tilalle on tulossa ampumiskulttuuri, shooting, jossa vielä kohteena on metsän riistaeläimet ja osin tarhatut riistaeläimet.

Osittain metsästylain muutos että syksyllä riistapellolla saa kyttäämällä ampua sinne tulevia hirviä, on suuntaus tähän ns. shooting-toimintaan.
Toinen mikä tulee vaikuttamaan on myös on tämä riista-organisaatio jossa alueellinen päätöksenteko korostuu lupamenetteluineen.

Olisiko syytä sitten lopettaa puhe perinteisestä metsästyksestä ja unohtaa hyvä metsästysharrastus ja siirtyä puhumaan asioista oikeilla nimillä? Niin kuin ihan aikuisen oikeasti? Rahalla saa ja autolla pääsee ampumaan mitä vaan.

Kestävän kehityksen mukainen metsästys jossa riistanhoitotyö on merkittävä osa kokonaisuutta sekä myös eläinkantojen tutkimus ja seuranta on hyvä asia.

Suomessa on olemassa metsästystä ja metsästäjiä, harrastusmetsästystä ja harrastusmetsästäjiä.

Haluammeko antaa sitten tilaa vähäisen riistakannan ampumiseen vielä kaupalliselle metsästyskulttuurille jossa pääpaino ei ole metsästys, kuten yritykset markkinoi, vaan elämyspalvelu, siis metsästyshuvittelu ja rahan tekeminen?

Toimituksen poiminnat